Hertta pääsi kotiin

Niin onnellisesti siinä sitten kävi, että Hertta pääsi eilen muuttamaan omaan kotiin. Tyylilleen uskollisena Hertta otti uudet omistajat tuttavallisesti vastaan ja muutaman vastustelevan mourun saattelemana suostui aika nätisti menemään kuljetuskoppaan. Hertta näki täällä niin monen kopan tulevan ja tuovan tai vievän aina kissan mukanaan, että alkoi jo suhtautumaan skeptisesti koko vehkeeseen. Vähän sitten pelkäsinkin, että saadaanko painia kunnolla, ennen kuin saadaan tyttö lukittua koppaan. Mutta hienosti meni, ja sen verran mitä illan mittaan uudesta kodista terveisiä kuului, niin varmasti kotiutuu hyvin kun alkuhämmennyksestään pääsee.

Rauli vaan makoilee niin raukeana, ettei varmaan ole vielä edes tajunnut, että täältä puuttuu yksi kissa. Julia puolestaan illalla etsi kaikki paikat läpi, ja totesi lopuksi, että ei sitä Herttaa enää täältä löydy. Ei nämä tytöt mitään parhaita kaveruksia olleet, mutta helmikuusta asti kuitenkin olivat täällä kaiken päivää yhdessä, niin tottuuhan sitä toisen läsnäoloon. Muutama viikko sitten, kun Mauri muutti omaan kotiin, niin täällä suoritettiin Julian ja Hertan toimesta oikein kunnon joukkoetsinnät. Vaikka näillä leideillä ei erityisen ystävälliset välit Mauriin ollutkaan, niin kovasti ne sitä kaipasi ja etsiskeli vielä seuraavanakin päivänä. Kovin pitkään ei kissat yleensä kuitenkaan jää toisiaan haikailemaan, ja Juliakin on jo ilmiselvästi hoksannut, että tässähän on nyt hänen tilaisuutensa saada mun jakamaton huomio. 

Toivotamme täältä hyvää elämää Hertalle uudessa kodissa ja onnittelut vielä omistajillekin ihanasta uudesta sylikissasta!