Kissanpäiviä sijaiskodissa: Lasten leikkejä

Blogi on taas ollut rikollisen hiljainen pari viikkoa... Sijaiskodissa on yritetty pysyä suurperheen perässä ja varmistettu, että kaikki pennut pysyvät terveinä ja kehittyvät samaan tahtiin. Nyt kun pienimmätkin alkavat tulla 10 viikon ikään eikä uusia vaivoja Jussin pissatulehduksen jälkeen ole ilmaantunut, niin tuntuu että voi ihan huokaista, että hyvinhän tässä kävi :) Kaikista on kasvanut reippaita, mukavia ja sosiaalisia kissanalkuja, jotka tulee äärimmäisen hyvin toimeen toistensa kanssa eivätkä jännitä uusiakaan ihmiskontakteja.

Vilske sijaiskodissa on edelleen melkoinen, jos ei noin sata kertaa vilkkaampi kuin edellisen postauksen aikoihin.... Välillä ei voi kuin nauraa ja yrittää väistellä, kun Elsa vetää niinku veturi tuhatta ja sataa ohi ja 7 poikaa perässä niin lujaa ku kintuista pääsee. Elsalla on ainutlaatuisen nopeat refleksit ja viehättävä kyky saada pojat innostumaan jos mistäkin leikistä. Hienoin asia koko maailmassa on vessapaperirullan purkaminen, levittely ja repiminen. Elsa superhyvänä hyppääjänä vetää paperit vessan lattialle ja sitten porukalla painitaan siellä paperisilpun keskellä. Tästä hienosta leikistä kuvia vähän jäljempänä. Myös keittiön kaapeissa piileskely, hiekkalaatikkojen tyhjäysoperaation häirintä ja mainosten repiminen on taivaallisen hauskaa puuhaa. Välillä innostutaan painimaan, mutta enemmänkin tämä katras harrastaa semmosta päätöntä kilpajuoksua ja häntien jahtaamista.

Kaikki pennut vaikuttaa hyvin samantyyppisiltä persoonilta, vaikka jotain eroja alkaakin nyt pikkuhiljaa näkymään. Elsa siis on hyvinkin johtavaa ja sukkelaa mallia. Taisto taas on porukan vetäytyvin ja hitaimmin käynnistyvä. Se näyttäisi tykkäävän muita enemmän mun kyljessä kenottamisesta, joten veikkaisin että hänestä on tulossa oikein sylikissojen sylikissa :) Ville on railakas leikeissä, mutta muuten vähän arka liikkeissään, semmonen äitin vauva miltä se kyllä vaikuttikin jo ihan syntymästään saakka. Risto on porukan neiti ja itkupilli. Toki hän on kaikista pikkuisinkin, mutta jos joku vinkuu painin tiimellyksessä niin kyllä se on Risto. Ristolla on myös aina kaikista kovin nälkä - tai ainakin se on kaikkein kärkkäimpänä tuomaan asiaa esille kovalla äänellä :)

Viikko sitten pienimmät 5 pääsi harjoittelemaan autoajelua, ja samalla käytiin tervehtimässä kahta seniorikissaa sijaismamman vanhempien luona. Mun haaveissa siinti hurmaava yhteiskuva Pikku Ristosta ja vanhemmasta Hannu-herrasta, molemmat täsmälleen samannäköisiä, täydellisen savunharmaita poikia - toinen vaan 10 kertaa suurempi. Valitettavasti kävi niin, että nämä seniorikansalaiset ei voineet kestää pelottavia pikkuotuksia ja painelivatkin heti kättelyssä häntä koipien välissä vintille piiloon. Pentujen kohtaaminen vieraiden kissojen kanssa jäi siis tällä kertaa unelman tasolle, mutta sen sijaan pojille tarjoutui mahdollisuus päästä ulkoilemaan mukavaan pikku aitaukseen. Kovin jännittäväähän se oli ja otti niin viimeisen päälle voimille, että kun viimein päästiin takasin kotiin, niin pikkuiset nukkui iltaan asti.

Tähän loppuun kuvasarjan muodossa dokumenttia lasten leikeistä ja pihaseikkailuista.

Huomenna muuten päättyy Elsan, Villen ja Sulon lapsuus siinä mielessä, että heillä on edessään lääkärireissu, rokotukset ja leikkaus. Sitten sitä ollaan muka niin isoa kissaa ja valmiina omiin koteihin :)